Maatiaiskanatiedot yhdellä sivulla

Tälle sivulle tullaan kokoamaan yhteistyössä suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelman jäsenten kanssa sisältöä ja tietoa suomalaisesta maatiaiskanasta. Sivustolle tullaan myös linkittämään esim. säilyttäjien blogeja.

Sivusto on Luonnonvarakeskuksesta riippumaton ja säilyttäjän vapaaehtoisesti ylläpitämä.

Suomalainen maatiaiskana on paikallisesti kehittynyt maatiaisrotu, joka eroaa ominaisuuksiltaan tavanomaisista munantuotantoon jalostetuista roduista. Maatiaiskanaa säilytetään vapaaehtoisten voimin, säilytysohjelmaa hallinnoi Luonnonvarakeskus.

Myydään ja ostetaan maatiaiskanoja

Kauppapaikka-sivulla voit ostaa ja myydä säilytysohjelmassa olevia maatiaiskanoja-, kukkoja sekä siitosmunia.

Historia

Kana poikasineen kalliolla. Kuva on Nils Westermarckin kuvakokoelmasta.

Maatiaiskanan historia Suomessa ulottuu rautakaudelle (300 – 1300 jKr.), jonka jälkeen kanapopulaatio on vuosisatojen ajan sopeutunut kotoperäisiin olosuhteisiin. Myöhemmin lähialueilta tuodut kanakannat ovat risteytyneet maatiaiskanakantojen kanssa.

1900-luvun alussa kananmunantuotannon kehittyessä maatiaiskanoja on risteytetty suuremman munantuotannon saavuttamiseksi. Maatiaiskanat ovat 1960-1970-luvuille mennessä väistyneet lähes täysin kananmunateollisuuden kehittämien rotujen edeltä.

1970-luvulla on herännyt into maatiaiskanan säilyttämiseen. Tuolloin puhdasrotuisia maatiaiskanakantoja on ”löydetty” yksittäisistä parvista ja pyritty säilyttämään löydetyt populaatiot ennallaan.

Maatiaiskanan ominaisuudet

Maatiaiskanan hautomisvietti on säilynyt hyvin ja monessa kanakannassa kanat hoitavat hyvin itsenäisesti parven lisäykset. Hautomisvietti on monelta tuotantoon jalostetulta kanarodulta täysin tai osittain hävinnyt ja ainoa lisäystapa on koneellinen haudonta.

Maatiaiskana on hyvä rehunkäyttäjä ja kestää hyvin viileitäkin olosuhteita. Mikäli kanat saavat päättää ne ulkoilevat aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Ainoastaan lumipeite ja kova pakkanen ajavat maatiaiskanankin sisätiloihin.

Maatiaiskanat löytävät helposti ruokaa ja suojaa vapaana ulkoillessaan. Päiväunille kanat hakeutuvat paikkoihin, jonne petojen on vaikea päästä, kuten esimerkiksi tiheään pensaikkoon.

Alholainen maatiaiskana Helga syvällä tiheän pensaan suojassa päiväunilla tipujen kanssa.

Maatiaiskanat ovat yleensä muihin kanarotuihin verrattuna hyvin pitkäikäisiä, jopa 15-vuotiaita yksilöitä on tavattu. Tavallisesti maatiaiskanat elävät n. 6-8 -vuotiaaksi. Vanhat yksilöt eivät välttämättä muni enää ollenkaan, mutta ottavat parvessa paikkansa opettamalla nuoremmille kanamaisia tapoja, esimerkiksi tehokasta pedoilta suojautumista.